Kun maas on hanki ja järki jäässä

Ihana lumi satoi maahan – ja sataa edelleen. Pakko myöntää, että itse jotenkin nautin kunnon lumipyrystä ja hangessa rämpimisestä.

Eilen parantelin flunssaani enkä päässyt hikilenkille, mutta tein tikusta asiaa ja lähdin kävellen käymään erään maahantuojan ystävämyynnissä Vallilassa. Tuulenpitävät kuorivaatteet päälle, tarpeeksi kerroksia alle, säärystimet jalkaan, huppu päähän ja tuulta päin. Teki mieleni laittaa vielä hiihtolasit päähän, mutta en sitten kuitenkaan kehdannut – ehkä tuossa kohtaa menee kohtuu säädyllisen kaupunkipukeutumisen raja… Kuulokkeistani kuuluivat joululaulut, kun rämmin auraamattomia jalkakäytäviä tuiskussa eteenpäin. Ihan mahtavaa!

Väitän, että moni manaa talvikelejä väärien varusteiden takia, ei niinkään kauniin lumen. Tottakai lumipyry ärsyttää, jos kitkuttelee korkokengissä ja ohuessa villakangastakissa. Mutta kuka käskee kitkutella? Minua ei ainakaan kertaakaan ole heitetty Stockalta ulos, kun olen mennyt sinne treeni- tai sadevaatteissa. Ja on kyllä ihan sallittua vaihtaa töissä toisiin kenkiin ja riisua ylimääräiset vaatekerrokset pois.

Suomea vaivaa vakava arkiliikkumattomuus ja istumisen kulttuuri. Usein kehotetaan lisäämään hyötyliikuntaa esimerkiksi jäämällä bussista yhtä pysäkkiä liian aikaisin pois. Mutta ei kai kukaan hullu jää liian aikaisin bussista pois liukastellakseen kesäkengissä umpihangessa? Ovatko ihmiset nykyään niin uusavuttomia, että myös sään mukaista pukeutumista pitäisi opettaa? Kun katselee alakoululaisten talvipukeutumista, tulen tästä entistä vakuuttuneemmaksi. Jos vanhempi päästää 7-vuotiaan lapsensa pakkaseen ja hankeen koulumatkalle ja lapsella on jalassaan Converset (kesämallit), farkut ja hädin tuskin vyörärölle ulottuva toppatakki, olisi näköjään säänmukainen pukeutuminen todella otettava valistuksen aiheeksi. Olen hymähdellyt iltapulujen ”Näin suojaudut kylmältä” -otsikoille ajatellen, että kai kaikki nyt nuo älyävät, mutta näköjään eivät älyä. 

Jos haluamme kasvattaa terveitä, luontaisesti liikkuvia ja ulkoilusta nauttivia lapsia, pitää heidät myös pukea oikein – samoin vanhemmat. Mäenlasku on aika ikävää, jos housuihin ja kauluksen alle menee koko ajan lunta ja kengät ovat märkänä. Sama pätee aikuisiin. Jos haluat todella lisätä hyvinvointiasi, hanki ensitöiksesi kunnon ulkovaatteet, joissa kelien vaihtelu ei haittaa. Ja tämä pätee kaikkiin, oli työ sitten mikä tahansa. Vaikka kaarinasuonperät, lenitat ja anusaagimit sanoisivat mitä, on talvivaatteiden käyttäminen talvella ihan sallittua!

Kaksi tuntia ohjattua liikuntaa viikossa ei todellakaan riitä, jos vastapainoksi istut ja makaat sisällä sekä matkustat erilaisissa kulkuvälineissä 166 tuntia viikossa. Ota lumikelit positiivisena haasteena. Jätä auto kotiin, jos mahdollista, ja kävele töihin. Tai kävele ainakin se ylimääräinen pysäkinväli… Myös työmatkahiihto on varteenotettava vaihtoehto – todistettavasti myös Helsingissä! 

 

3 ajatusta artikkelista “Kun maas on hanki ja järki jäässä

  1. Johanna C

    Jep. Kirjoitat asiaa. Hiukan koomista on, että lapsemme sai erityismaininnan koulussa, kun oli varustautunut liikuntatunnille sadesäällä sadetta pitävin varustein. Huomion arvioinen suoritus siis peruskoulussa 🙂
    Ehkä kuitenkin ihan hyvä, kun jätit hiihtolasit kaupunkikävelyllä kotiin…
    Sykemittari kyllä tikuttaa aikamoisia lukemia lumilenkkeilyssä; onko se siis vaan sen verran rankempaa kuin asfaltti-hiekkapolulla juoksentelu, että vaikka ”tuntee etenevänsä” normaalivauhtia, eteeneekin helposti heti VK-alueelle?

    Vastaa
  2. Uma

    Heippa Johanna! Kiva kun olet ryhtynyt pitämään blogia! Täällä toinen täysin häpeilemätön toppavaatteissa keskustassa kulkija – varsinkin joulukuun pakkasissa univormuna kaikessa arkiliikunnassa poislukien työmatkat oli lyömätön Crossin toppapuku. Mikään ei ole parempaa kuin vaikkapa taapertaa tuiskussa Töölöstä Tehtaankadulle joogaan ja takaisin. Kaupunkikin näyttäytyy ihan erilaisena kuin bussin ikkunasta… Odotan mielenkiinnolla koulun alkua, kun tähänastinen melko fanaattinen säätiedotusten kyttääminen ja pojan sen mukaisesti varustaminen ei ole enää ihan vaan itsestä kiinni… Meinaan nuo pikkujäppiset tuppaavat huhujen mukaan unohtamaan koulutielle erinäisiä varusteita, vaikka mitä tekisit 🙂
    Hyvää uutta vuotta!!
    Uma

    Vastaa
    1. JohannaT Kirjoittaja

      Tervetuloa seuraamaan blogiani! Uudenvuodenlupaukseni on päivittää tänne tekstejä viikottain. Hyvää uutta vuotta! – Johanna

      Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s