Avainsana-arkisto: harjoittelu

Alku (1-13)

Harkitsin pitkään, olenko jo valmis raskausuutisten julkistamiseen. Entä jos tapahtuukin jotain? Lopulliseen päätökseen vaikutti paluu ensimmäisen raskauden aikaisiin muistoihin: Olisin kovin mieluusti lukenut kokemuksia raskauden aikaisesta liikunnasta, mutta suurin osa äitiysblogeista käsitteli lapselle hankittavia tavaroita, eri kasvatusfilosfioita, vaatteita tai pelkkiä raskausajan vaivoja ja äitien tunteita. Ensimmäisen raskauden yhteydessä kerroin blogissani treeneistäni ja sain jutuista positiivista palautetta. Nyt palaan asiaan yhtä lasta ja yhtä uutta tutkintoa viisaampana.

Myönnän. En tosiaankaan tehnyt ensimmäisen raskauden aikana kaikkea oppikirjojen mukaan – tosin en silloin tiennytkään yhtä paljon kuin nyt. Omaa kehoani kuunnellen selvisin kuitenkin hyvässä kunnossa loppuun asti, säilyin toimintakykyisenä ja synnytin terveen vauvan. Olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että raskaus ei ole sairaus ja että keho kertoo kyllä mitä voi tehdä. Jos sitä osaa – ja malttaa – kuunnella.

Olen nyt raskausviikon 13 lopussa ja alun kiusat alkavat helpottaa. Kärsin tällä kertaa enemmän pahoinvoinnista, heikotuksesta ja väsymyksestä, kuin esikoista odottaessani. Työkseen liikkuvalle tämä asettaa omat haasteensa – jostain on kaivettava hymy ja into ja lähdettävä vetämään juoksulenkkiä tai spinning-tuntia, vaikka tekisi mieli vaan rojahtaa lattialle makaamaan x-asentoon. Muutama spinning-tunti tuli kyllä vedettyä jalat täysin makaronina ja jännittäen, pysynkö pyörän päällä. Luultavasti onnistuin kuitenkin näyttelemään suhteellisen menestyksekkäästi 😉

Raskaus tuntui taas heti ensimmäisistä viikoista lähtien hengityksessä. Vaikka sykkeet pysyivät normaaleissa lukemissa, olin jo heti alkumetreiltä huomattavasti normaalia hengästyneempi rauhallisissakin vauhdeissa. Hengästyminen johtuu veren määrän lisääntymisestä kehossa ja samalla veren ”laimenemisesta” hemoglobiinin laskiessa. Lisäksi istukka ja sikiö vievät osan hapesta eli ei ihme, että vähän puuskututtaa. Katupölyjen ajoittuminen samaan vaiheeseen hankaloitti tilannetta entisestään ja asiakkaille koetin selittää hengästymistäni katupölyllä ja astmalla (jotka toki nekin osaltaan vaikuttivat). Raskaudesta kun en vielä halunnut puhua.

Pääsiäisen hiihtoreissulla raikas lapin ilma teki ihmeitä ja yli 50km reipastahtiset hiihtolenkitkin sujuivat ongelmitta. Yritin ottaa kaiken ilon irti siitä, ettei vielä tarvinnut vahtia sykkeitä tai varoa mahaa.

Kiitos ruumiinrakenteeni (kapea lantio ja huomattavasti eteenpäin kallistunut kohtu), raskaus alkoi näkyä ihan liian aikaisin. Mahan piilottelu jumppavaatteissa ei ole kovin helppoa ja lisäksi olen suurimman osan työstäni ihmisten tarkkojen katseiden alla. Eli joo, en ole pelkästään lihonnut… Tämä on taas tämä ärsyttävin pömppis-turvotusvaihe, kun ei vielä ole tarpeeksi selvästi raskaana, mutta ei näytä mitenkään timmiltäkään. No, kohta ei tarvitse enää arvailla.

Raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana liikuntaa saa (ja kannattaa) jatkaa entiseen malliin, toki oman jaksamisen mukaan. Itselläni kuvotus helpotti ainoastaan ulkoillessa ja treenatessa. Eli vaikka ei olisi tehnyt mieli lähteä, liikunnan aikana endorfiinit saivat vallan ja pahoinvointi helpotti. Lisäksi liikunta auttoi ruokahalun herättelemisessä ja treenin jälkeen teki mieli myös syödä. Korostan kuitenkin, että myös lepo on tärkeää ja jos on kuoleman väsynyt, ei kannata tehdä sitä kovinta mahdollista treeniä, vaan esimerkiksi lähteä kevyelle kävelylenkille.

Raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana treenitunteja kertyi viikossa itselleni aika normaalimäärä eli 10-15. Omia lajejani oliva vanhat tutut eli
– ykkösenä juoksu (pitkiä lenkkejä, intervalleja, tv-reippaita, peruslenkkejä…)
– hiihto (Vuokatissa ja Levillä hyviä lenkkejä eri tehoilla), Levillä myös telemark
– pyöräily, uinti
– lihaskuntotreenit salilla, bodypump, kehonpainotreenit ym
– lajinomaiset voimatreenit ulkona (esim. porrastreenit, loikat…)
– spinning-tuntien ohjaus, itse olon mukaisella intensiteetillä tehden- vatsatreenien ohjaus ja omat core-treenit
– pilatesharjoittelu ja pilatestuntien ohjaus
– liikkuvuusharjoitukset

Lisäksi tietenkin hyötykävelyt ja -pyöräilyt, mutta niitä en tilastoi treeneihin. Vatsan kasvaessa listalta muokkautuvat ensimmäisenä vatsalihastreenit enemmän syviä lihaksia tukeviksi harjoitteiksi. Juoksuja joudun toki myös keventämään, enkä vedä sykkeitä enää hätyyttelemään maksimeita.

Keho on arvaamaton eikä yksittäisten lajien sujumista voi tarkkaan ennustaa. Siksi suosittelen raskaana olevia, aiemmin jo liikunnallista elämäntapaa viettäneitä, laajentamaan lajirepertuaariaan. Jos esimerkiksi juoksun harrastajalla juoksu alkaa tuntua jo varhaisessa vaiheessa huonolta, on hyvä hakea vaihtoehtoisia liikuntamuotoja, jotta keho, ja etenkin pää, pysyvät kasassa. Näistä kerron myöhemmin lisää…

Iloisia ja energisiä treenihetkiä kaikille!

Johanna

p.s. Muistutan, että itselläni on todella pitkä kestävyysliikuntatausta ja kehoni on tottunut suureen viikottaiseen treenimäärään. Omat treenimääräni ja muotoni ovat minulle ok, mutta vähemmän liikkuvalle en tietenkään samaan suosittelisi. Ota siis huomioon raskausajan liikunnassa oma liikuntataustasi! Raskausaika on hyvää aikaa liikkua, mutta ei oikea ajankohta ennätysten rikkomiseen…

Mainokset

Loppukiri

Odottavan aika on pitkä. Koska tällä hetkellä päällimmäisenä mielessä on tulevan lapsen (toivottavasti pian koittava) syntymä, kirjoittelen vielä viimeisiä raskausajan treenikuulumisia… ja haaveilen jo kevään ja kesän treeneistä ja kilpailuista.

Nyt on siis menossa raskausviikko 39 ja ensi viikolla on laskettu aika. Treenit jatkuvat edelleen voinnin mukaan. Tässä esimerkkinä lähipäivien harjoittelua:
Lauantai: 3500 m uintitreeni, 1h10min
Sunnuntai: 2h sauvakävelylenkki (peruskestävyyttä)
Maanantai: Aamulla salitreeni (perus- ja kestovoimaa), illalla 50 min vesijuoksu + 50 min uinti 2200m (pääosin tekniikkaa) + kävelyt hallille ja takaisin
Tiistai: Kehonhuoltopäivä eli aamulla 1h vesijuoksu, päivällä 1,5h äitiysjooga, illalla vielä putkirullausta ja dynaamisia venytyksiä
Tänään on luvassa luultavasti kävelylenkki päivällä ja uintia illalla.

Vesilajit sujuvat siis kaikkein parhaiten. Vaparia uidessa jopa välillä unohdan olevani raskaana, vaikka toki keskivartalon köli vähän painaakin. Vaaka-asennossa lantioon ei kuitenkaan kohdistu painetta ja siksi uinti tuntuu hyvältä. Pitkissä uinneissa, kuten lauantain treenissä, täytyy kyllä ottaa pullari viimeistään loppuvaiheessa avuksi – keskivartalon lihakset kun eivät ole normaalisti käytössä, alkaa uintiasento muuten tipahtaa. Salamatkustaja taitaa myös nauttia uinneista, onhan vesi sille tuttu ympäristö.

Tiukkoja vihlaisuja lantioon ja lonkkiin, harjoitussupistuksia ja muita asiaankuuluvia oireita toki on, mutta muuten olen suhteellisen toimintakykyinen. Päivien suhteen on isoja eroja ja olen oppinut olemaan tekemättä liian tarkkoja suunnitelmia – menen treeneissä päivän fiiliksen mukaan. Uskon, että runsaan kehonhuollon ja lihaskuntoharjoittelun ansiosta olen saanut pidettyä esim. selkäni aika hyvässä kunnossa. Varpaankynsien lakkaaminen näyttää aikamoiselta akrobaattisuoritukselta, mutta onnistuinpahan siinäkin. Salitreenit ovat sujunueet yllättävänkin hyvin. Tosin huomaan runsaan uinnin ja yläkroppaan painottuvan lihaskuntotreenin näkyvän jo vähän turhankin leveänä hartialinjana.

Vaikka kaikki on mennyt suhteellisen hyvin ja neuvolassa saan kehuja erinomaisista arvoista, alan kyllä olla jo aika kypsänä tähän odottamiseen: 9 kuukautta on loppujen lopuksi tosi pitkä aika eikä kärsivällisyys varsinaisesti kuulu parhaimpiin puoliini. Haluaisin kovasti jo nähdä tulokkaan ja päästä aloittamaan uutta elämänvaihetta. Ehkä hankalinta tässä ”lomailussa” on se, että kun kerrankin olisi aikaa keskittyä itseensä enemmän, ei voi kuitenkaan liikkua ihan normaalisti. Ja mielessä rummuttaa lisäksi koko ajan hieman huono omatunto töistä, joita voisin vielä tehdä ja samalla huoli taloudellisesta puolesta. Ja tiedän, on tyhmää valittaa näin pienistä asioista, mutta saanpahan kirjoittaa omassa blogissani mitä haluan 🙂

Onneksi jouluaika tuo kaikkea lisäpuuhaa ja olenkin kerrankin harvinaisen ajoissa hankkinut jo kaikki lahjat ja paketoinut niitä huolella sekä leiponut yhden joulukakun pakkaseen. Lapsen pieni huone on sisustettu, tavarat hankittu ja sairaalakassi (joka muuten on triathlon-kisakassini) on pakattuna. Uskon, että tuleva lapsemme tietää olevansa erittäin odotettu ja rakastettu.

Lopuksi vielä katsaus lapsen syntymän jälkeiseen aikaan urheilun osalta.

  • Ilmoittauduimme tammi-helmikuun vaihteessa järkestettävään Turku Triathlon Weekendin harjoitusleirille ja toivon pääseväni osallistumaan ainakin osaan harjoituksista. Varsinainen Turku Triathlon Weekend järjestetään ensi elokuussa ja valittavana siellä on sprintti- sekä puolimatka ja lasten sarjat. Kisakeskuksena toimii Turun Linnan ympäristö ja uskon, että luvassa on huikean hieno kisa. Ainakin meidän kalenteriimme tuo kilpailu on merkattuna. Katso lisää http://shop.sbrfinland.com.
  • Jos lumitilanne sallii, osallistumme varmaan johonkin hiihtotapahtumiin vuoropäivinä.
  • Huhti-toukokuussa lähdemme koko perheen voimin Mallorcalle harjoitusleirille, jossa itse toimin taas perinteisesti yhtenä valmentajista. Tämä toki vielä pienellä varauksella.
  • Ensimmäinen maraton lapsen syntymän jälkeen on luvassa luultavasti niin ikään Turussa, Paavo Nurmi maratonilla, johon osallistun Team Tahto -valmennusryhmäni kanssa. Tuota ennen tarkoituksena on juosta ainakin HCR.
  • Triathlonien osalta osallistun luultavasti Vantaa Triathlonille, Joroisille, Kuopio Triathlonille ja Turku Triathlon Weekendiin.
  • Syksyllä olisi sitten vuorossa vielä Berliinin maraton

Mitään kummempia aikatavoitteita en ensi kesäksi vielä aseta – katsotaan, miten arki ja treenit lähtevät sujumaan.

Hyviä treenejä kaikille, minä jatkan odottelua, uintitekniikkaharjoituksia ja joulupuuhasteluja. Onnellista joulun aikaa!

-Johanna

Koska mahakuvia pitää kuulemma laittaa, tässä edustavat kotiverkkari-selfiet 😉

Pakollinen mahakuva edestä...

Pakollinen mahakuva edestä…

… ja sivulta.

… ja sivulta.