Intohimon ja pakkomielteen häilyvä raja – koska menee liian kovaa?

Suojuoksua Team Tahdon kanssa – ilolla, ei pakkomielteisesti 😉

Aloitetaan varsin kevyellä aiheella… Onko harrastuksesi sinulle arkeen lisää energiaa tuova kiva asia vai pakkomielle, jossa yksikin väliin jäänyt treeni aiheuttaa vahvaa ahdistusta?

Olen itse intohimoinen liikkuja. Liikunta tuo jaksamista, hyvää oloa, vahvan ja kestävän kehon ja lisäksi se on iso osa identiteettiäni. Koska liikunta on myös työni, en aina pysty valitsemaan juuri sellaista treeniä, jota kehoni sinä päivänä tarvitsisi. Silti koetan kuunnella kehoani ja tehdä sellaisia treenejä, jotka kulloisenakin hetkenä ovat järkeviä. Välillä onnistun, välillä en. Lapset pitävät huolta siitä, että asioiden tärkeysjärjestys pysyy oikeana.

Triathlonin parissa törmään yhä useammin ilmiöön, jossa kohtuuden rajat on ylitetty jo kauan sitten. Erään yhteisön pukkarissa kehuskellaan treenien jälkeen sillä, kuka on ollut mitenkin monta kertaa ylikunnossa tai miten aikaisin tyyppi x herää aamuisin, jotta ehtii työpäivän ja perheen huoltamisen lisäksi tehdä kaksi treeniä päivässä. Lajin harrastamista aloitteleva saattaa saada kuvan, että triathlonia ei voi harrastaa, ellei harjoittele 15 tuntia viikossa. Väärin.

Porukassa harrastaminen on parhaimmillaan mahtavaa, mutta pahimmillaan joukossa tyhmyys tiivistyy. Toisten sankaritarinoita kuunnellessa todellisuus helposti hämärtyy. Oma treenimäärä ja etenkin harjoitusten intensiteetti tulee aina sovittaa vallitsevan elämäntilanteen mukaan. Usein hieman vähemmän, on enemmän.

Triathlon- tai juoksuharjoittelu ei ole rakettitiedettä. Jokaista lenkkiä ei tarvitse suorittaa tiukasti nenä kiinni sykemittarin näytössä. Se, että harjoitellaan oikeilla sykealueilla on tärkeää – etenkin sen takia, että pysytään pk-harjoituksissa peruskestävyyden sykealueella. Jokaiseen harjoitukseen liitetty hifistely (esim. 15 min PK1 + 5 min PK2 + 10 min VK1…). on kuitenkin yksinkertaisesti turhaa ja tekee jokaisesta harjoituksesta suorittamista. Kun näitä ohjelmia lykätään jokaisella muullakin elämänalueella suorittaville ihmisille, lopputuloksena on liian usein ylikunto ja liikunnan ilon katoaminen. Harrastuksesta tulee pakonomaista suorittamista eikä enää riitä se, että lähtee ”vain” pyöräilemään pariksi tunniksi syksyiseen luontoon.

Jotta kuntoilija kehittyy, täytyy harjoitussyklien ja palautumisen olla tasapainossa. Fyysinen harjoitus aiheuttaa hetkellisesti suorituskyvyn laskun. Kun palautuminen on riittävää, suorituskyky palaa samalle tasolle tai nousee harjoitusta edeltävää tasoa korkeammalle. Jos harjoituksia tulee liian tiheästi tai ne ovat intensiteetiltään liian kovia, keho ei ehdi palautua ja tuloksena on suorituskyvyn lasku. Yleisimmin törmään kehityksen pysähtymiseen tai taantumiseen silloin, kun harjoitukset ovat koko ajan liian kovia (palauttavat treenit, sekä peruskestävyysharjoittelu ovat todella vähäisessä roolissa). Samaan tilaan voi päästä kuitenkin myös pk-alueella treenaamalla, jos treenejä on yksinkertaisesti liian tiuhaan tai jos sykerajat ovat vain karkeita arvioita ja treenaakin koko ajan luultua kovempaa. TAI jos kokonaiskuormitus muilla elämän osa-alueilla on kovaa.

Aloitteleva triathlonisti kaipaa yleensä valmennusapua. Tällöin valmentajan vastuulla on oikeasti selvittää, mitä henkilö toivoo, mikä on hänen lähtötasonsa, ja kuinka paljon hän pystyy treenaamaan ilman, että esim. sosiaaliset suhteet kärsivät tai unen määrästä karsitaan. Olen joutunut todistamaan muutamaa tapausta, jossa triathlonista kiinnostunut henkilö on valmentajaltaan saanut eteensä listan hankittavista tavaroista ja ohjeet tiettyjen wattien noudattamisesta, vaikka hänellä ei ole ollut mitään käsitystä siitä, mihin niitä tavaroita käytetään tai mitä watit ylipäätään ovat.

Mittaamme monia asioita ja mittareiden myötä kyky kuunnella omaa kehoa on ehkä hieman hämärtynyt. Omaan tunteeseen kannattaa luottaa – jos väsyttää, kannattaa levätä. Liikkujan vaikein erottelutehtävä onkin erottaa väsymys ja laiskotus toisistaan.

Ehkä voisit pysähtyä hetkeksi pohtimaan suhdettasi liikuntaan:
* Ahdistutko voimakkaasti, jos et pysty tekemään suunniteltua treeniä?
* Tuntuuko, että jo yhden lepopäivän takia painosi nousee ja lihomisen pelko iskee?
* Jätätkö tärkeitä juhlia väliin, jotta voit toteuttaa treeniohjelmasi pilkun tarkasti?
* Tunnetko koko ajan huonoa omaatuntoa siitä, että liikuntaharrastuksesi vie liikaa perheen yhteistä aikaa?
* Karsitko yöunistasi harrastuksesi takia?

Kuinka monta myöntävää vastausta tuli?

Kohtuullista syksyä 🙂

Johanna

Tervetuloa takaisin Tahtoon!

Hei taas lukijani. Viimeisin kirjoitukseni on näköjään raskausviikolta 40, lähes kahden vuoden takaa. Tässä välissä ehti syntyä ihana tyttö, josta on kasvanut määrätietoinen taapero.

En toki ole viettänyt pelkästään äitiyslomaa koko tätä aikaa. Työt taisivat jatkua 10 päivää synnytyksen jälkeen lihaskuntotreenin ohjauksella, mutta toki pääosaa arjessani näytteli pitkään suloinen vauva. Töihin käytettävä aika rajoittui aikaisiin aamuihin, päiväuniaikoihin ja satunnaisiin iltaohjauksiin – blogi sai luvan jäädä.

Kisaamistakaan en ole jättänyt. Kuluvalla kaudella olen kipittänyt yhden katumaratonin Barcelonassa, juossut pari puolimaratonia Helsingissä, könynnyt pari puolimaratonia ja yhden maratonin poluilla sekä nautiskellut triathlonista yhden perusmatkan ja kahden puolimatkan verran.

Nyt on aika taas jatkaa ajankohtaisista aiheista kirjoittamista – aina kun ehdin. Olen innoissani tästä syksystä, joka pitää sisällään triathlonporukan valmennusta, juoksutiimini treenausta, pilatesta, spinningiä, eri yritysryhmiä sekä tietysti mahtavia yksityisasiakkaita.

Monta blogiaihetta pyörii jo mielessä. Tulen kirjoittamaan ainakin unesta, kokonaiskuormituksesta, itsensä mittaamisesta ja toki antamaan myös konkreettisia treenivinkkejä.

Lämpimästi tervetuloa taas mukaan!

Johanna

Iloinen maaliintulija Nuuksio Classic Trail Maratonilla pari viikkoa sitten.

Juoksija raskaana

Raskausviikko 32. Enää kaksi kuukautta laskettuun aikaan ja vajaa kuukausi ”äitiysloman” alkuun. Vointi on edelleen hyvä. Uin juuri hyvän 3km vaparitreenin, voimatasot ovat pysyneet aika lailla ennallaan ja jopa juoksu sujuu – toki yhä lukuisemmilla puskatauoilla höystettynä.

Juoksu tuntuu olevan monelle raskaana olevalle, ohikulkijalle ja sivusta seuraajalle suuri ihmetyksen ja kommentoinnin aihe. Siksi päätinkin tässä kirjoituksessa keskittyä kyseiseen aihepiiriin – onhan juoksu edelleen itselleni rakkain urheilumuoto, josta myös saan parhaimman olon niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Moni raskaana oleva on ehkä kokenut olevansa arvostelulle vapaata riistaa raskaana ollessaan. Ihmiset toki tarkoittavat pääosin hyvää, mutta monet kuvittelevat olevansa raskauden asiantuntijoita aika heppoisella tietopohjalla. Etenkin liikunnan suhteen.

Toisten mielestä raskaana olevien pitäisi toki liikkua, mutta kaikki kävelylenkkejä ja mammajoogaa kuormittavampi urheilu on vähintäänkin epäilyttävää. Parempi vaan hengitellä ja konkreettisesti odottaa… ja olla sitten rapakunnossa ja valmiiksi rikki vauvan syntyessä. Vaikka raskausajan liikunnan hyötyjä korostetaan, on trikoissa hyppelevä odottava äiti edelleen jollakin tasolla outo lintu.

Juoksun sujuminen raskausaikana on hyvin yksilöllistä. Usein kuitenkin lajia pitkään harrastaneet pystyvät juoksemaan raskaana ollessaankin hyvällä tekniikalla ja säätelemään kuormitusta raskauden vaatimalle tasolle. Monet naismaratoonarit ovat treenanneet kohtuullisen kuormittavasti jopa loppumetreille asti. ”Harjoittelua raskauden aikana jatkaneiden huippu-urheilijoiden raskauksissa, synnytyksissä tai synnyttämissä lapsissa ei ole todettu poikkeavaa” (Lääkärilehti Duodecim).

Kengät eivät enää näy mahan alta lenkille lähtiessä…

Raskausaikana lantionpohjan lihakset venyvät kohdun painosta ja hormonaalisten muutosten takia. Juoksu lisää lantionpohjan kuormitusta, mutta toisaalta aktiviinen liikunta myös vahvistaa lantionpohjaa. Jos lantionpohjan kanssa on ongelmia (esim. virtsankarkailua) tai jos raskaudessa on jotain poikkeavaa, kannattaa juoksu vaihtaa muihin lajeihin.

JOS kaikki on hyvin, tuleva äiti on terve, juoksu tuntuu hyvältä ja lajia on harrastanut pitkään jo ennen raskautta, voi juokseminen olla kuitenkin myös raskausaikana yksi harjoitusmuoto (huom! ei ainoa harjoitusmuoto), jopa kolmannellakin kolmanneksella. Tuleva äiti voi juosta raskausaikanakin, muttei samalla intensiteetillä. Paljon treenaavat joutuvat karsimaan myös harjoitusmäärää. Itse olen juossut kolmannella kolmanneksella arviolta noin 20-30 % normaalimäärästä, joskus vähemmänkin.

Kilpajuoksija ja valmentaja Kirsi Valasti kertoo Naisen treenikirjassa (Otava 2009), että esimerkiksi hän juoksi ensimmäisen raskautensa viimeisten kahden kuukauden aikana noin 30% normaalimäärästä. Pyöräily ja uinti tuntuivat hänestä pahalta ja ainoa laji mikä hänelle silloin sopi oli juoksu. Juoksu oli hänelle luonnollinen ja helppo liikkumistapa, vaikka se ulkopuolisesta tuntuisikin oudolta. Tämä kertoo mielestäni hienosti kehojen, treenitottumusten ja raskauksien eroista: kovaksi mielletty juoksu saattaakin sopia jollekin toiselle paremmin kuin pehmeäksi ja ”kaikille sopivaksi” mielletty uinti.

Keräsin alle muutaman vinkin juoksevan äidin harjoitteluun liittyen:

1. Unohda kilometrivauhtien tarkkailu ja liika tavoitteellisuus. Lähde lenkille ja päätä vasta sitten, kuinka pitkään juokset vai vaihdatko kävelyyn. Olo voi vaihdella paljonkin eri päivinä ja hampaat irvessä ei pidä raskaana ollessaan suorittaa. Esimerkiksi itselläni normaalitilassa kevyt peruskestävyyslenkkien vauhti on noin 5.30 min / km. Tällä hetkellä vielä peruskestävyysalueella sykkeiden puolesta pysyvä vauhti (tasaisella) on noin 6.30-6.45.
2. Ensimmäisellä kolmanneksella voi tehdä vetoja ja reippaampia lenkkejä normaaliin tapaan. Myös toisella kolmanneksella voi hyvin tehdä rentoja, lyhyitä vetoja, mutta pitkäkestoista juoksua kovalla teholla on syytä välttää. Itse tein vielä toisella kolmanneksella ja kolmannen kolmanneksen alussa rentoa vauhtileikittelyä ja lyhyitä vetoja vauhtikestävyysalueella, mutta nyt ihan perusjuoksussakin on riittävästi haastetta ja vaihdan suosiolla isoimmissa ylämäissä kävelyyn.
3. Hanki tukivyö. Itse käytän juostessa Anita Baby Belt -tukivyötä joka tukee vatsaa alapuolelta, estää vatsaa hölskymästä ja tukee samalla selkää.
4. Jos olet kilpailuhenkinen suorittaja, tunnista piirre itsessäsi ja lähde lenkille mielummin yksin kuin  porukassa. Itse ainakin tunnistan sen, että jos olen porukassa lenkillä, kynnys hidastaa tai vaihtaa kävelyyn on aika paljon suurempi kuin yksin juostessa.
5. Suunnittele lenkkisi niin, että pääset usein pissalle…
6. Kiinnitä ekstrapaljon huomiota juoksutekniikkaan!!
   * Kun juoksutekniikka on taloudellinen, askel laskeutuu pehmeästi kehon alle ja keskivartalon tukilihakset ovat kunnossa, on juoksun aiheuttama tärähdys huomattavan paljon pienempi kuin huonolla juoksutekniikalla harppoen. Oma mahani ei heilu tai pompi juostessa juurikaan sen enempää kuin kävellessäkään. En toki myöskään tee suuria loikkia, pomppuja tai harppauksia ja syvät vatsalihakseni ovat verrattain hyvässä kunnossa.
   * Kiinnitä erityisesti huomiota alaselkään (notko ei saa korostua ja peppu pudota taakse) ja yläselän ryhtiin. Lapatuen aktivointi aktivoi samalla myös lantionpohjaa ja vaikuttaa näin koko tukijärjestelmään.
7. Vältä kovalla helteellä harjoittelua ja huolehdi riittävästä nesteytyksestä.
8. Kuulostele lenkkejä eri vuorokaudenaikoina. Esimerkiksi itselläni lenkit sujuvat heti aamusta, kun maha on vielä kohtuullisen tyhjä. Illalla kohdun koko tuntuu taas kasvaneen ja syötyjen aterioiden paine tuntuu myös juostessa.
9. Jos juoksu tuntuu epämiellyttävältä, vaihda lajia, mutta älä lopeta liikkumista. Hyviä juoksua korvaavia lajeja raskausaikana ovat vesijuoksu, pyöräily niin kauan, kuin asento tuntuu hyvältä, spinning, talvella hiihto (en kuitenkaan lähtisi kovin hurjiin laskuihin), salilla crosstrainerilla polkeminen ja toki kävelylenkit. Itse olen tehnyt hyviä lajivoimatreenejä myös suolla sauvomalla ja portaita nousemalla. Muista myös lihaskunto- ja liikkuvuusharjoittelu!
10. Pidä huolta riittävästä ja monipuolisesta ravinnosta.

Pitkiä lenkkejä on mielekästä tehdä etenkin raskauden loppuvaiheessa sauvakävellen. Sauvat aktivoivat samalla erinomaisesti myös yläselkää ja kehon ristikkäislinjoja. Mäkisessä maastossa sykkeitäkin saa mukavasti nousemaan – hallitusti.

Tarkoista sykerajoista (ennen toitotettu 150) on vähitellen luovuttu, sillä kunkin äidin maksimisyke, kynnysarvot ja kuntotaso määräävät sen, millä sykkeillä harjoittelu on vielä kohtuullista kuormitukseltaan. Jos äidin anaerobinen kynnys on hyvinkin matalalla esim. 152 lyöntiä minuutissa, voi tuo 150 olla sykerajana jo liian korkea. Toisella taas vasta aerobinen kynnys sijaitsee tuolla 150 hujakoilla, jolloin rasitus on sykkeellä 150 vielä verrattain kevyttä. Nyrkkisääntönä sykkeidenkin osalta kannattaa pitää oman tuntuman kuuntelua. Maksimaalisia treenejä on raskauden ensimmäisen kolmanneksen jälkeen syytä välttää ja kuten harjoittelussa muutenkin, pääosan harjoittelusta tulee tapahtua peruskestävyysalueella.

Raskaus löysyttää niveliä ja nivelsiteitä ja esimerkiksi nilkka voi lenkillä pyörähtää normaalia helpommin. Innokkaiden polkujuoksijoiden on ehkä järkevää vaihtaa haastavimmat polut hieman helpompiin ja talven liukkailla nastakenkien suosiminen on järkevää.

Summa summarum, liikkumattomuus raskausaikana on suurempi riski kuin liikunta. Nyt toista lasta odottaessa tämä konkretisoituu myös pärjäämisenä liikkuvaisen esikoisen kanssa. On mukavaa, että pääsee ketterästi hiekkalaatikolla syväkyykkyyn (ja sieltä ylös), pysyy pienen potkupyöräilijän perässä ja pystyy nauttimaan yhteisistä seikkailuista.

Iloisia syyspäiviä!

Johanna

P.s. Olen koko ajan odottanut, koska jokin urheiluvaatemerkki luo oman äitiysvaatemallistonsa. Vieläkin odottelen esim. Niken ja adidaksen ulostuloa, mutta ilahduttavana avauksena kompressiovaatteita valmistava 2XU on tuonut markkinoille äitiystrikoot, jossa kompressiovaatteen ominaisuudet on valjastettu myös raskausajan haasteisiin. Suosittelen!

Lääkärikirja Duodecim on koonnut hienosti pääkohtia raskausajan liikunnasta https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01034. Muutaman pomiakseni:

Terveen äidin raskaudenaikainen liikunta on turvallista

• Ei lisää ennenaikaisia synnytyksiä (= ennen 36. raskausviikon täyttymistä).
• Ei lisää ennenaikaisen lapsivedenmenon vaaraa.
• Ei vaikuta synnytyksen kestoon eikä keisarileikkausten määrään.
• Ei pienennä lapsen syntymäpainoa.
• Ei vaikuta vastasyntyneen yhden ja viiden minuutin Apgar-pistemäärään.
• Ei vaikuta jälkeläisen henkiseen kehitykseen.

Raskas liikunta raskauden aikana

• Raskas, erityisesti raskauden loppuun asti jatkunut liikunta saattaa pienentää lapsen syntymäpainoa ensisijaisesti hänen rasvakudoksensa vähäisen määrän vuoksi.
• Ei ole näyttöä raskaan liikunnan aiheuttaman kehon lämpötilan nousun vaikutuksesta sikiön epämuodostuma-alttiuteen.
• Harjoittelua raskauden aikana jatkaneiden huippu-urheilijoiden raskauksissa, synnytyksissä tai synnyttämissä lapsissa ei ole todettu poikkeavaa.

 

Rv 14-17 – keskiraskauden seesteisyyttä

Nyt alkoi viikko 18. Tämä on sitä aikaa, kun pitäisi erityisesti nauttia raskaudesta: alun pahoinvoinnit ja muut ihanuudet ovat takana ja uudet vaivat vielä edessä. Itse en ole sen tyyppinen ihminen, että nauttisin ylenpalttisesti raskauden aiheuttamista muutoksista. Selviäisin kyllä vallan mainiosti ilman ylimääräisiä kertyviä rasvavarastoja tai suurentuneita rintoja. Oman urheilullisen kehon muuttuminen pehmeämmäksi tavallaan ärsyttää, vaikka tiedänkin sen olevan luonnollista ja osa naisen elimistön hienoa toimintaa.

Suhtaudun raskauteen ennen kaikkea hienona fysiologisena tapahtumana. On ällistyttävää, miten keho voi rakentaa uutta elämää ja mukautua sen tarpeisiin. Toisaalta kuitenkin hämmentää oman kehon luovuttaminen jollekin vieraalle. Heippa vaan timmi keskikroppa ja saavutettu kunto. Tervetuloa suonikohjut, ainainen pissahätä ja hiljentyneet juoksuvauhdit.

Itse pysyn edes jotenkin omana itsenäni liikunnan avulla. Vaikka en täysillä tehoilla enää treenaakaan, saan liikkumisesta iloa, virtaa, tuttua endorfiinihuumaa ja hyvinvointia. Ainakin vielä kaikki lajit onnistuvat, vain vatsalihasten treenaamista olen rajoittanut. Vatsa on tosiaan jo selkeä rasvausvatsa, mutta ei vielä haittaa juoksua tai pyöräilyä – paitsi toki tehojen osalta. Eilen neuvolalääkäri totesi verenpaineen, painonnousun määrän ja muiden arvojen olevan erinomaisia ja ultrassa näkyi vilkkaasti liikehtivä olento. Ilmeisesti siis myös salamatkustajani voi hyvin.

Treenit ovat sujuneet viime päivien flunssaa lukuunottamatta ihan mukavasti. Olen tehnyt esim. hyviä kahvakuula- ja trx-treenejä, vetänyt spinningejä, uinut, juossut ja pyöräillyt. Treenitunteja kertyi toukokuun aikana 58, eli ihan kelpo määrä. Tunnustan kyllä jo nyt kaipaavani taas tunnetta, kun voin paahtaa täysillä ilman syke- tai muita rajoituksia…

Aamu-uinnilla Tonavassa. Triathlonkisareissulla Slovakian Samorinissa, tällä kertaa tosin vain kannustamiseen keskittyen.

Jotta liikunta maistuisi myös blogini lukijoille, päätin listata muutamia vinkkejä raskauden toiseen kolmannekseen:

1. Liiku. Jos olo on hyvä, jatka edelleen tuttuja lajejasi tarvittaessa keventäen / liikkeitä modifioiden. Jos kärsit supisteluista tai lääkäri kieltää sinua liikkumasta, on asia tietenkin eri.
2. Jos juoksussa maha alkaa heilua / painaa, kokeile tukivyötä. Jos edelleen tuntuu pahalta, vaihda esim. pyöräilyyn tai vesijuoksuun.
3. Hanki sauvakävelysauvat kävelylenkkejä tehostamaan ja lähde sauvomaan mäkiseen maastoon, jotta myös ylävartalo pääsee kunnolla töihin.
4. Jos pyöräilet maantiepyörällä / cyclocrossilla, nosta ohjaintankoa ylemmäs, jos maha alkaa painaa tai asento tuntuu epämukavalta.
5. Jätä salilla lantioon voimakasta painetta aiheuttavat liikkeet pois (esim. jalkaprässi isoilla painoilla, kyykyt isoilla painoilla). Kokeile korvaavana askelkyykkyjä, yhden jalan maastavetoa, yhden jalan kyykkyjä korokkeelta (kehittää samalla myös kehonhallintaa ja tasapainoa), polven ojennusta laitteessa ym. Kaikki nämä tietenkin erinomaisella tekniikalla!
6. Kun raskausvatsa alkaa selkeästi erottua, huomaat tiettyjen vatsalihasliikkeiden tuntuvan jo epämukavilta. Kun suorat vatsalihakset alkavat erkaantua, ei niiden treenaamisesta ole enää hyötyä – päinvastoin. Vältä siis ainakin rutistuksia, jalkojen laskua selinmakuulta ja voimakkaita kiertoja.
7. Keskity syvän poikittaisen vatsalihaksen etsimiseen ja lantionpohjan treenaamiseen. Näin saat niihin tuntuman helpommin myös heti synnytyksen jälkeen. Itse olen vatsan ollessa vielä kohtuullisen kokoinen tehnyt myös esim. dynaamisia sivulankkuja ja myös punnerrusasennossa tehtäviä liikkeitä. Kun vatsa kasvaa, kannattaa kovaa painetta vatsaan aiheuttavia asentoja (esim. lankkua vatsa kohti lattiaa) välttää, sillä ne voivat lisätä vatsalihasten erkaumaa.
8. Kun vatsamakuulla oleminen ei enää tunnu hyvältä, siirrä selkäliikkeet konttausasentoon. Ole kuitenkin tarkkana selän neutraaliasennon säilyttämisessä!
9. Muista lisääntynyt nesteentarve eli juo liikunnan aikana riittävästi.
10. Jokainen päivä ja viikko voi olla erilainen. Liikunta, joka ei tunnu tänään hyvältä, voi taas huomenna sujua ongelmitta. Älä siis luovuta, mutta treenaa kehon ehdoilla. Tiukan harjoitusohjelman ylläpitämisessä ei ole raskausaikana järkeä.

Treeni-iloa! Kesälahjaksi aion kuvata teille kuntopiirin, jonka voi tehdä ulkona.

Johanna

 

Alku (1-13)

Harkitsin pitkään, olenko jo valmis raskausuutisten julkistamiseen. Entä jos tapahtuukin jotain? Lopulliseen päätökseen vaikutti paluu ensimmäisen raskauden aikaisiin muistoihin: Olisin kovin mieluusti lukenut kokemuksia raskauden aikaisesta liikunnasta, mutta suurin osa äitiysblogeista käsitteli lapselle hankittavia tavaroita, eri kasvatusfilosfioita, vaatteita tai pelkkiä raskausajan vaivoja ja äitien tunteita. Ensimmäisen raskauden yhteydessä kerroin blogissani treeneistäni ja sain jutuista positiivista palautetta. Nyt palaan asiaan yhtä lasta ja yhtä uutta tutkintoa viisaampana.

Myönnän. En tosiaankaan tehnyt ensimmäisen raskauden aikana kaikkea oppikirjojen mukaan – tosin en silloin tiennytkään yhtä paljon kuin nyt. Omaa kehoani kuunnellen selvisin kuitenkin hyvässä kunnossa loppuun asti, säilyin toimintakykyisenä ja synnytin terveen vauvan. Olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että raskaus ei ole sairaus ja että keho kertoo kyllä mitä voi tehdä. Jos sitä osaa – ja malttaa – kuunnella.

Olen nyt raskausviikon 13 lopussa ja alun kiusat alkavat helpottaa. Kärsin tällä kertaa enemmän pahoinvoinnista, heikotuksesta ja väsymyksestä, kuin esikoista odottaessani. Työkseen liikkuvalle tämä asettaa omat haasteensa – jostain on kaivettava hymy ja into ja lähdettävä vetämään juoksulenkkiä tai spinning-tuntia, vaikka tekisi mieli vaan rojahtaa lattialle makaamaan x-asentoon. Muutama spinning-tunti tuli kyllä vedettyä jalat täysin makaronina ja jännittäen, pysynkö pyörän päällä. Luultavasti onnistuin kuitenkin näyttelemään suhteellisen menestyksekkäästi 😉

Raskaus tuntui taas heti ensimmäisistä viikoista lähtien hengityksessä. Vaikka sykkeet pysyivät normaaleissa lukemissa, olin jo heti alkumetreiltä huomattavasti normaalia hengästyneempi rauhallisissakin vauhdeissa. Hengästyminen johtuu veren määrän lisääntymisestä kehossa ja samalla veren ”laimenemisesta” hemoglobiinin laskiessa. Lisäksi istukka ja sikiö vievät osan hapesta eli ei ihme, että vähän puuskututtaa. Katupölyjen ajoittuminen samaan vaiheeseen hankaloitti tilannetta entisestään ja asiakkaille koetin selittää hengästymistäni katupölyllä ja astmalla (jotka toki nekin osaltaan vaikuttivat). Raskaudesta kun en vielä halunnut puhua.

Pääsiäisen hiihtoreissulla raikas lapin ilma teki ihmeitä ja yli 50km reipastahtiset hiihtolenkitkin sujuivat ongelmitta. Yritin ottaa kaiken ilon irti siitä, ettei vielä tarvinnut vahtia sykkeitä tai varoa mahaa.

Kiitos ruumiinrakenteeni (kapea lantio ja huomattavasti eteenpäin kallistunut kohtu), raskaus alkoi näkyä ihan liian aikaisin. Mahan piilottelu jumppavaatteissa ei ole kovin helppoa ja lisäksi olen suurimman osan työstäni ihmisten tarkkojen katseiden alla. Eli joo, en ole pelkästään lihonnut… Tämä on taas tämä ärsyttävin pömppis-turvotusvaihe, kun ei vielä ole tarpeeksi selvästi raskaana, mutta ei näytä mitenkään timmiltäkään. No, kohta ei tarvitse enää arvailla.

Raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana liikuntaa saa (ja kannattaa) jatkaa entiseen malliin, toki oman jaksamisen mukaan. Itselläni kuvotus helpotti ainoastaan ulkoillessa ja treenatessa. Eli vaikka ei olisi tehnyt mieli lähteä, liikunnan aikana endorfiinit saivat vallan ja pahoinvointi helpotti. Lisäksi liikunta auttoi ruokahalun herättelemisessä ja treenin jälkeen teki mieli myös syödä. Korostan kuitenkin, että myös lepo on tärkeää ja jos on kuoleman väsynyt, ei kannata tehdä sitä kovinta mahdollista treeniä, vaan esimerkiksi lähteä kevyelle kävelylenkille.

Raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana treenitunteja kertyi viikossa itselleni aika normaalimäärä eli 10-15. Omia lajejani oliva vanhat tutut eli
– ykkösenä juoksu (pitkiä lenkkejä, intervalleja, tv-reippaita, peruslenkkejä…)
– hiihto (Vuokatissa ja Levillä hyviä lenkkejä eri tehoilla), Levillä myös telemark
– pyöräily, uinti
– lihaskuntotreenit salilla, bodypump, kehonpainotreenit ym
– lajinomaiset voimatreenit ulkona (esim. porrastreenit, loikat…)
– spinning-tuntien ohjaus, itse olon mukaisella intensiteetillä tehden- vatsatreenien ohjaus ja omat core-treenit
– pilatesharjoittelu ja pilatestuntien ohjaus
– liikkuvuusharjoitukset

Lisäksi tietenkin hyötykävelyt ja -pyöräilyt, mutta niitä en tilastoi treeneihin. Vatsan kasvaessa listalta muokkautuvat ensimmäisenä vatsalihastreenit enemmän syviä lihaksia tukeviksi harjoitteiksi. Juoksuja joudun toki myös keventämään, enkä vedä sykkeitä enää hätyyttelemään maksimeita.

Keho on arvaamaton eikä yksittäisten lajien sujumista voi tarkkaan ennustaa. Siksi suosittelen raskaana olevia, aiemmin jo liikunnallista elämäntapaa viettäneitä, laajentamaan lajirepertuaariaan. Jos esimerkiksi juoksun harrastajalla juoksu alkaa tuntua jo varhaisessa vaiheessa huonolta, on hyvä hakea vaihtoehtoisia liikuntamuotoja, jotta keho, ja etenkin pää, pysyvät kasassa. Näistä kerron myöhemmin lisää…

Iloisia ja energisiä treenihetkiä kaikille!

Johanna

p.s. Muistutan, että itselläni on todella pitkä kestävyysliikuntatausta ja kehoni on tottunut suureen viikottaiseen treenimäärään. Omat treenimääräni ja muotoni ovat minulle ok, mutta vähemmän liikkuvalle en tietenkään samaan suosittelisi. Ota siis huomioon raskausajan liikunnassa oma liikuntataustasi! Raskausaika on hyvää aikaa liikkua, mutta ei oikea ajankohta ennätysten rikkomiseen…

Viivalla

Moni on toukokuussa kauden ensimmäisiä kertoja lähtöviivalla. Syke on hieman normaalia korkeampi, suuta kuivaa ja kehossa tuntuu pieni jännittynyt kutina.

Minäkin aion olla lauantaina HCR:n lähtöviivalla, mutta normaalia rennommalla asenteella. Tänä vuonna ei tule hyvää aikaa eikä ennätyksiä. Aion pitää sykkeet maltillisina ja nauttia tunnelmasta. Ja ei, en ole yhtään sen vähempää kilpailuhenkinen kuin ennenkään, mutta keho asettaa rajoituksensa. Lähtöviiva uuteen elämänvaiheeseen piirtyi maaliskuussa tikkuun.

Mietin taas muutamaan otteeseen, haluanko jakaa raskausaikaani julkisesti. Koska sain esikoista odottaessani paljon myönteistä palautetta ja kommentteja blogistani, päätin jakaa treenikuulumisiani myös tällä kertaa. Toivon, että voin kannustaa toisia liikkumaan ja etenkin nauttimaan siitä ilman huonoa omaatuntoa, antaa vinkkejä raskausajan liikuntaan ja tarvittaessa myös jarrutella. Samalla pahoittelen jo etukäteen heille, joita asia ei kiinnosta pätkääkään, blogin muuntautumista hetkeksi raskausajan blogiksi…

Mitä muuta kuuluu? Valmistuin maaliskuussa pilatesohjaajaksi. Tuo laaja ja monipuolinen koulutus syvensi anatomian ja fysiologian osaamistani ja auttoi näkemään ihmisen kokonaisuutena, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Pilateskoutuksen myötä pystyn ohjaamaan asiakkaitani entistä tarkemmin, ja linkittämään kehonhallintaan ja syvien lihasten käyttöön liittyviä elementtejä yhä enemmän lajiharjoitteluun, kuten juoksuun ja triathloniin. Kevään ”Juoksijan pilates” -ryhmäni jäsenet ovat edistyneet hienosti ja uskon vahvasti, että parempi syvien lihasten käyttö ja kehonhallinta näkyvät myös tuloksissa. Lisäsin osaamistani vielä pilateskoulutuksella, joka käsitteli raskaana olevien ja synnyttäneiden ohjausta. Tämän anteja ajattelin hyödyntää nyt paitsi oman raskauteni suhteen, myös aloittamalla äitiyspilateksen ja sitten myöhemmin myös synnyttäneiden pilatesohjausen.

Omat treenini ja valmennukset jatkuvat toki, mutta kesän kisailut menevät muita kannustaessa. Toivon, että pysyn taas mahdollisimman pitkään työkykyisenä.

Tarkoituksenani on nyt kirjoitella treeneistä ja antaa vinkkejä raskausajan liikuntaan viikottain. Tervetuloa mukaan!

Johanna

 

Ihmepillereitä syksyn pimeyteen

No niin, syksy on täällä. Aamuisin on pimeää ja herääminen hitusen vaikeampaa. Taas tänään kuvittelin herääväni keskellä yötä, vaikka kello näytti normaaleja 06.15 lukemia.

Syksy on erilaisten ihmetuotteiden myyjille kulta-aikaa – epätoivoiset ihmiset ostavat mitä vaan voidakseen pimeän tullen vain kuunnella sohvan kutsua tai torkuttaa muutaman kerran aamulla lisää. Muutaman viikon kuluttua olevilla I love me -messuilla (tämä on siis entinen Kauneus-, terveys- ja hyväolo-tapahtuma, ei narsistien kokoontumisajot) on eri standeilla tarjolla kaikkea mahdollista pakurikäävästä botoxiin ja ihmekengistä trendilajeihin. Hauska tapahtuma sinänsä, mutta aika tiukkaa lähdekritiikkiä tuolla kannattaa harrastaa. Täytyy myöntää, että nautin välillä noiden viattomien messubarbien kiusaamisesta ja kyselen liian vaikeita kysymyksiä, joihin he eivät osaa vastata…sorry.

Ihmetuotteet tulivat mieleeni, koska viime viikolla sain puhelun naishenkilöltä, joka kauppasi kehoa ”kiinteyttävää vyötä” esimerkiksi roikkuvan vatsanahan täsmähoitoon. Kuuntelin ulkoa opeteltua mainospuhetta noin minuutin ihan mielenkiinnosta. Tällä naisella ei ollut yhtään järkevää myyntiargumenttia tuotteensa puolesta ja kun kysyin, mihin tämä teho perustuu, vastauksena oli aina ”tämä vyö on hyvä muun harjoittelun tukena ja sillä saa roikkuvan nahan kiinteytettyä”. No kiva. Kuulostaa ihan rakastamaltani Sauna Beltiltä 😉 En nyt kuitenkaan tätä ostanut tai ottanut myyntiin asiakkaitani varten. Uskon ennemmin vartalon kiinteyttämiseen vähän perinteisemmin keinoin.

Eilen puolestaan sain sähköpostia, jossa kysyttiin: ”Kiinnostaako sinua myydä asiakkailesi maailman laadukkaimpia ja puhtaimpia lisäravinteita?”. Alla ei ollut minkään yrityksen tietoja, vain sähköpostin lähettäjän nimi ja puhelinnumeroa. Ei kovin vakuuttavaa tämäkään. Mitäköhän nämä maailman laadukkaimmat ja puhtaimmat lisäravinteet olisivat olleet? Kuivattuja mustikoita Suomen metsistä? Tuskin. 

Näitä ihmetuotteita on aina ollut ja tulee varmasti aina olemaankin. Järkevät ja asioihin perehtyvät ihmiset osaavat toki suodattaa huuhaa-tiedon ja hölynpöly-tuotteet, mutta valitettavasti löytyy myös monia epätoivoisia ja usein myös kiireisiä ihmisiä, jotka näihin lupauksiin uskovat. Ihminen on laiska ja etsii mielellään oikopolkuja. Edelleen kannattaa kuitenkin uskoa, että jos jokin asia kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se useimmiten on sitä. Mikään yksittäinen lisäravinne, ruoka-aine tai erikoisruokavalio ei takaa hyvinvointia, kehittymistä ja parempaa jaksamista.

Nyt syksyllä kaikkein paras ihmelääke, joka auttaa myös kaamosmasennukseen, on säännöllinen liikunta ja järkevä syöminen. Korostan usein, että kehoaan kannattaa kuunnella. Tässäkin voi kuitenkin mennä metsään: jos keho kertoo joka päivä haluavansa levyllisen suklaata ja pullon punaviiniä, on ehkä järkevää miettiä, mistä moiset mieliteot johtuvat. Hyvä ravinto on tottumiskysymys ja sekä hyvät, että huonot tavat ovat opittavissa. ”Kuuntelen kehoani ja syön mitä mieli tekee” sopii ehkä jollekin, mutta tuolloin perusravitsemuksen ja ruokailutottumusten pitää olla jo hyvällä pohjalla. Jos ei ole tottunut käyttämään esimerkiksi kasviksia ruokavaliossaan, ei niitä varmasti tule käyttämäänkään, vaikka kuuntelisi kehoaan kuinka herkällä korvalla tahansa..

Jotta liikkumaan tulisi lähdettyä räntäsateellakin, kannattaa treenikerrat päättää kalenteriin ja pitää niistä kiinni. Ja toki myös hyödyntää kaikki mahtavat syyskelit ulkoiluun ja siirtyä sisätreeneihin huonommilla keleillä. Tässä muutama apukeino syksystä nauttimiseen:

– Totuttele liikkumaan säännöllisesti, kerran viikossa ei riitä
– Huono sää, pimeys ym ei ole tekosyy jäädä sisälle – hanki kunnon varusteet!
– Tarkista, että viikkoosi sisältyy vähintään 1-3 lihaskuntotreeniä, 1 pidempi rauhallinen lenkki, 1 reippaampi, kunnolla hengästyttävä harjoitus ja muutama peruslenkki käytettävissä olevan ajan mukaan.
– Ulkoile ja tankkaa valoa viikonloppuisin varastoon
– Hyödynnä kauden raaka-aineita ruokailussa, tällä hetkellä esim. sieniä, marjoja, omenoita ja juureksia.
– Tarkista, että syöt jokaisella aterialla kasviksia / marjoja / hedelmiä
– Jos ulos lähteminen on vaikeaa, sovi lenkkitreffit viikottain ystäväsi kanssa
– Nautiskele välillä hyvällä omatunnolla punaviinistä kynttilän valossa ja kuuntele sateen ropinaa 🙂

– Triathlonisti / juoksija: keskity syksyllä etenkin peruskestävyyden kehittämiseen ja lihasvoiman lisäämiseen. Myös uintitekniikkaa kannattaa kehittää säännöllisillä harjoituksilla. Hyödynnä syksyistä upeaa luontoa ja tee pitkiä lenkkejä välillä vaeltaen tai sauvakävellen.

Itse olen nyt alkusyksyllä nautiskellut pitkistä sauvalenkeistä, hyvistä uintitreeneistä ja saliharjoittelusta. Juoksukin sujuu vielä jotenkuten (nyt menossa raskausviikko 31) ja esimerkiksi Berliinissä tein noin 45 minuutin lenkkejä Tiergartenissa. Jussi siis kipaisi siellä maratonin taas huippuaikaan, itse keskityin kannustamiseen ja hioin ensi vuoden taktiikkaa… Berliinissä nautiskelimme myös upeista aamiaispaikoista, lämpimästä kelistä – ja jätskistä.

Eilen sattui pitkästä aikaa kohdille oikein hyvä uintiflow ja tein onnistuneen 3km treenin hallissa. Sammakkouimareita koetan vältellä, sillä en halua kovaa potkua mahaani.

Suojuoksemassa kävimme vielä viime viikolla ja se onnistui myöskin yllättävän hyvin. Vaikka en sykkeitä ihan maksimeihin uskalla nostaakaan, saan suolla tunteen edes vähän kovemmasta treenistä. Nyt suovesi alkaa olla jo sen verran jäätävää, että viime viikkoinen kerta taisi jäädä viimeiseksi.

Nyt on enää 4 viikkoa äitiysloman alkuun, hui. Sitä ennen vedettävänä on vielä juoksu- ja triathlonkouluja sekä treenejä omien asiakkaiden kanssa. Vaikka en ihan kokonaan äitiyslomalle jääkään, on pieni hengähdystauko varmaan ihan paikallaan. Yrittäjän mentaliteetilla en kyllä oikein jaksa uskoa, että äitiysloman alun jälkeen jäisin vain lastenhuonetta sisustelemaan…

Toivon kovasti, että tämä salamatkustajamme tulisi maailmaan sopimuksen mukaisesti eikä venyttäisi ilmestymistään jouluun asti… Jos kaikki menee hyvin, uskon toipuvani takaisin normaalikuntoon aika nopeasti, sillä en koe esim. voimatasojeni laskeneen yhtään. Vatsalihaksissa on toki palauttelemista ja juoksuvauhdeissa tekemistä, mutta peruskestävyyspohjan pitäisi olla aika hyvässä kunnossa. Nyt vaan pidän sormet ja varpaat ristissä, että pystyn liikkumaan loppuun asti. Tällä hetkellä treeneissä (tai oikeastaan liikkeelle lähtemisessä) on haastavinta sukkien ja kenkien saaminen jalkaan 😉

Värikästä syksyä ja tsemppiä treeneihin!

– Johanna

Iloa, liikettä, voimaa… ja tahtoa

”Habaa – Iloa, liikettä, voimaa” on syksyn paras kirjauutuus – ainakin meidän tekijöiden mielestä… Baba Lybeck kertoo innostavasti siitä, miten hänestä on tullut intohimoinen liikkuja, miten hän on onnistunut yhteensovittamaan liikunnan, työn ja perheen ja mikä pitää hänet liikkeellä. Baba jakaa maratonkokemuksiaan, kertoo tanssin lumosta ja vie lukijan myös triathlonin maailmaan. Välikappaleissa minä ja Ilkka annamme konkreettisia ohjeita esimerkiksi liikunnan aloittamisesta, järkevästä harjoittelusta, ravinnosta, palautumisesta sekä varusteista.

Otsikko kertoo oleellisen myös omasta treenifilosofiastani. Ei ole sattumaa, että ilo on sanoista ykkösenä. Aihe on ajankohtainen juuri nyt, kun ihmiset ovat palailleet lomilta ja  arki taas koittaa. Nostan esiin kolme kärjistettyä liikkujatyyppiä:

1. Sitku-liikkujat: Nyt alkaa jokavuotinen ruikutus kesäkiloista, itseään niskasta kiinni ottamisesta ja ruotuun palaamisesta. Virsi toistuu joulun jälkeen ja keväällä onkin vuorossa bikinikuntoon pääseminen. Siihen ei ikinä päästä ja elokuussa ollaan taas lähtöpisteessä. Onkohan liikunnasta löytynyt iloa koskaan?

2. Atleetit: Kesän triathlonit alkavat pian olla ohi, maratonit ehkä juostu ja hiihtokisat tuntuvat vielä kaukaisilta. Olo on hieman tyhjä ja treenaaminen saattaa tuntua merkityksettömältä. Iloa ja intoa tavallaan riittää, mutta välillä homma karkaa lapasesta, keho ylikuormittuu ja ilo katoaa. Tai harjoittelu puuroutuu, muuttuu suorittamiseksi ja ihminen turhautuu, kun kehitystä ei tapahdu.

3. Jumppahirmut: Kuntokeskusten syyskausi on alkamassa ja jumppahirmut laativat innokkaasti omia aikataulujaan. Maanantaina spinning, pump ja combat, tiistaina muokkaus, kahvakuula ja zumba, keskiviikkona… Iloa varmasti on, mutta tuntien keräily alkaa jossain vaiheessa muodostua pakkomielteeksi eikä mikään enää riitä. Kehitystä tuskin on tapahtunut enää moneen vuoteen kevyempien päivien ja lepopäivien puuttuessa. 

Tiedoksi, että en ole mikään pusipusinaminamikaikenpitääainaollakivaa-ihminen. Treenaus ei aina tunnu kivalta ja välillä varmasti kaikki joutuvat hieman suostuttelemaan itseään lenkille. Kuitenkin olen sitä mieltä, että ilman liikunnan mukanaan tuomaa iloa ei synny motivaatiota ja ilman motivaatiota ei synny tuloksia.

Tekemisen ilo heijastuu myös tuloksiin. Mahtavaa tekemisen iloa ja yhteishenkeä sain itse kokea kaikissa tämän kesän kilpailuissa: Vantaan triathlonilla, Sääksi triathlonilla, Nizzan Ironmanilla, Joroisilla, Satasen kuntoajossa ja HCM:llä – niin kilpailijoiden kuin yleisönkin taholta. Kun päätin tietoisesti nauttia Ironman-kisasta, matka meni yllättävän kivuttomasti ja toisaalta rento ja paineeton juoksu HCM:llä toi tämän kesän juoksumääriini nähden yllättävän hyvän tuloksen. Heikkoja hetkiä toki aina on ja jokaisen pidemmän suorituksen aikana käväisee mielessä epätoivo, mutta se kuuluu asiaan.

Mistä sitten löytäisi liikunnan ilon ja treenivireen syksylle? Kokeile vaikka seuraavia:

1. Sitku-liikkujat: Palkkaa personal trainer ja toteuta oikeasti se, mistä olet jo monet vuodet haaveillut. Sijoitus itseen kannattaa aina. Kun saat osaavan pt:n avulla liikunnan säännölliseksi osaksi elämääsi, huomaat pikkuhiljaa kaipaavasi treenejä. Iloitset onnistumisista ja huomaat sen mahtavan tunteen, jonka treeni saa aikaan. Jos haluat ensin kokeilla itse, lue ohjeet liikkeelle lähtemisestä Habaa-kirjasta 😉 Kokeile eri lajeja ja sovi ystävän kanssa viikottaiset lenkkitreffit. 

2. Atleetit: Pidä muutaman viikon tauko päälajeistasi ja kokeile jotain ihan muuta. Myös pää tarvitsee nollausta kisojen jälkeen ja välillä on ihan virkistävää kokeilla, mitä ihmettä ne muut ihmiset oikein töiden jälkeen tekevät. Pieni tauko auttaa ehkä ainakin vahvistamaan lajivalintaasi, kun sekoilet jalkojesi kanssa zumba-tunnilla. Jos tuntuu, että kaipaat uusia virikkeitä tai kehityksesi jumittaa paikallaan, lähde mukaan juoksukouluun, yhteistreeneihin tai ota lajissasi muutama yksityistunti. Myös ammattilaisen tekemä harjoitusohjelma voi nostaa sinut uudelle tasolle. Vai tutustuisitko vaihteeksi juoksulenkeilläsi polkuihin asvalttiteiden sijaan?

3. Jumppahirmut: Mieti syksyn alussa jumppalukkarisi järkeväksi: pelkkä treenimäärien lisääminen ei kasvata kuntoasi vaan saattaa jopa laskea sitä. Rytmitä viikkoosi tarpeeksi kevyitä tunteja, omia rauhallisempia lenkkejä, sopivasti rääkkitunteja äläkä unohda kehonhuoltoa. Kun et ole jatkuvasti aivan tukossa, ilo tekemiseen säilyy ja tuloksia syntyy. 

Tahto. Se merkitsee minulle iloa, päättäväisyyttä ja toimeen tarttumista. Tahdonvoimaa ja iloista syksyn alkua kaikille!

Johanna

P.S. Muista vielä nämä:

• Team Tahtoon mahtuu vielä muutama juoksija, ilmoittaudu mukaan 31.8. mennessä. Lisätietoja www.tahtotrainers.fi
• Habaa – iloa, liikettä, voimaa (Otava 2013) on nyt kaupoissa. Suosittelen!
• Helsinki Running Tours aloittaa ohjatut polkulenkit. Oletko tutustunut keskuspuiston polkuihin? Lähiaikoina järjestämme yhteislenkkejä myös Nuuksiossa. www.runhelsinki.fi

Iloa, liikettä, voimaa ja tahtoa (ja välillä hampaiden kiristelyä) piti sisällään myös vaellusreissumme UKK:n kansallispuistossa elokuussa. Vaeltaminen on upea tapa kehittää peruskestävyyttä, nauttia Suomen luonnosta ja tyhjentää pää turhista murheista. 

Lenkkarit vaihtoon

Taivaalta tupruttelee vielä lunta ja talven hiihtokausi on vielä täydessä vauhdissa. Silti suuntaan ajatukset jo kevään sulille asvalteille ja lenkkarikauppiaiden kulta-aikaan.

Tässä vaiheessa vuotta olisi hyvä tehdä pieni tilannekatsaus juoksukenkien osalta. Lenkkarit eivät kestä ikuisuuksiin ja ne voivat olla loppuun kuluneet jo kauan ennen, kuin rakenteet hajoavat lopullisesti, varvas puskee kankaasta läpi ja pohjat ovat irtoamispisteessä. Juoksulenkkarit kestävät noin 1000 juoksukilometriä. Ahkerasti lenkkeilevä joutuu todennäköisesti ostamaan useammat lenkkarit vuodessa. Itselläni on koko ajan käytössä 3-4 paria lenkkareita, joita vaihtelen päivittäin. Näin yhdet lenkkarit säilyvät pidempään, jalat saavat tervettä vaihtelua, kengät saavat välillä levätä (kyllä, kenkienkin tarvitsee levätä) ja saan tehdä erilaisia lenkkejä tarkoitukseen sopivilla kengillä.  

Monessa urheilukaupassa on osaavia myyjiä, mutta valitettavan monessa liikkeessä on myös kenkämyyjiä, jotka eivät tiedä juoksusta tuon taivaallista. Kiersin itse koko viime kevään kouluttamassa Intersportien henkilökuntaa adidaksen juoksulenkkareiden saloihin. Koulutusten ideana ei ollut kertoa ainoastaan kenkien uusimmista ominaisuuksista, vaan opetin myös juoksutekniikan perusteita ja opastin myyjiä siinä, millaisia kenkiä kannattaisi tarjota erilaisille asiakkaille. Koulutukseni saivat hyvän vastaanoton ja toivon, että koulutukseni näkyi asiakkaille parempana palveluna. 

Kun lähdet kenkäostoksille, uskalla vaatia palvelua. Erilaisia juoksuklinikoita voi ja kannattaa hyödyntää, mutta muista, että yleensä juoksuklinikka on aina tietyn merkin promotapahtuma ja tällöin suositellut kengät ovat aina kyseisen merkin kenkiä. Erilaiset kenkätestit saattavat antaa osviittaa eri lenkkareiden ominaisuuksista, mutta muista, että jokin palkittu ”Editor’s Choice” -lenkkari ei välttämättä ole juuri sinulle paras kenkä. Paras kenkä löytyy eri merkkejä kokeilemalla ja usein yrityksen ja erehdyksen kautta. Juoksu on kuitenkin muuten suhteellisen halpa harrastus eli kunnon varusteisiin kannattaa panostaa. 

Ylipronaatio, alipronaatio, mitä? Jos et tiedä, onko askelluksesi ylipronatoiva, supinoiva (alipronaatio) vai neutraali, on turvallisin vaihtoehto hankkia neutraalit kengät. Erilaiset kaupassa nopeasti tehtävät kyykkytestit tai laudalla katsottavat testit ovat epäluotettavia eivätkä välttämättä kerro koko totuutta. Jos paikalla on fysioterapeutti, joka analysoi askelluksen juoksumatolla juostessa, on mahdollisuus oikeaan analyysiin jo huomattavasti parempi. Olen törmännyt moniin tapauksiin, jossa henkilölle on myyty voimakkaasti ylipronaatiotuetut kengät, vaikka askellus on supinoiva. Tällöin ylipronaatiotuettu kenkä vie askelluksen yhä enemmän jalkaterän ulkosyrjälle ja saattaa aiheuttaa pahojakin vammoja. 

Jokaiselta perinteiseltä juoksumerkiltä (esim. Nike, adidas, New Balance, Saucony, Brooks, Mizuno, Asics…) löytyy hyviä kenkiä, vaikka Asicsella tuntuukin Suomessa olevan outo asema ”ainoana oikeana” juoksukenkänä. Onneksi tästä asetelmasta ollaan jo pikkuhiljaa pääsemässä eteenpäin ja ihmiset uskovat, että muutkin merkit tekevät hyviä kenkiä. Itse käytän sekaisin monen eri valmistajan kenkiä ja pidän erityisesti esim. adidaksen Adizero-sarjan kengistä. Monet merkit tekevät erikseen halpoja kenkiä markettimyyntiin – jätä nuo kengät suosiolla ruohonleikkuukengiksi ja pihapuuhailuihin.

Tässä muutama muistisääntö kenkäostoksille:

1. Sovita monia eri kenkiä ja koeta juosta niillä liikkeessä, mielellään juoksumatolla. Lestin pitää istua täydellisesti.

2. Kevytrakenteinen neutraalisti askeltava juoksija ei yleensä tarvitse kaikkein voimakkaammin tuettuja ja vaimennettuja kenkiä.

3. Raskastekoiselle aloittavalle juoksijalle, jonka juoksutekniikka on vielä kehittymätön superkevyet kilpailukäyttöön tarkoitetut kengät aiheuttavat luultavasti rasitusvammoja – ainakin päivittäisessä käytössä.

4. Paljasjalkakengät ja paljasjalkajuoksua jäljittelevät kengät sopivat hyvin esim.  tekniikkaharjoituksiin ja vapaa-aikaan aktivoiden jalkaterän pieniä lihaksia paremmin töihin. 

5. Osta lenkkarit asiantuntevasta liikkeestä ja varaa sovittamiseen aikaa.

6. Ulkonäkö on tärkeä juttu, mutta älä silti tee ostopäätöstäsi pelkästään kivan värin perusteella.

7. Juoksulenkkariin tulee jäädä kärkeen tyhjää tilaa vähintään sentti, tämä unohtuu usein etenkin naisilta! Lenkin aikana jalka turpoaa ja jatkuva iskutus hakkaa nopeasti kynnyt mustiksi. Sovita lenkkareita mielellään iltapäivällä, kun jalkasi ovat vähän turvonneet. Muista, että lenkkareiden koot voivat olla mitä sattuu, eli älä tuijota numeroita. Itselläni esim. tavalliset kengät ovat kokoa 37 ja joissain juoksukengissä joudun valitsemaan koon 39. 

8. Jos juokset paljon, osta reippaille vauhtilenkeille ja kisoihin kevyemmät kengät ja pitkille peruslenkeille hieman vaimennetummat lenkkarit. 

9. Älä pese lenkkareita pesukoneessa vaan miedolla saippuavedellä kevyesti harjaamalla.

10. Parhaatkaan lenkkarit eivät juokse puolestasi eli sinun on opeteltava hyvä ja taloudellinen juoksutekniikka, kehitettävä tukilihaksistosi hyvään kuntoon, tehtävä jalkaterää aktivoivaa jalkajumppaa sekä huolehdittava tarvittavasta lihashuollosta ja monipuolisesta harjoittelusta. 

Pääkaupunkiseudulla asuvien juoksijoiden kannattaa vierailla Juoksu Argos -tapahtumassa Stockmannilla (maaliskuussa). Tapahtumassa on laajalti esillä kevään juoksukenkävalikoimat sekä eri merkkien edustajia kertomassa tuotteistaan. Ja tämä ei ollut mikään maksettu mainos 😉

Itse lähden vielä hiihtämään, mutta pian pitkät hiihtolenkkini vaihtuvat taas pitkiksi juoksulenkeiksi. Iloista kevään odotusta kaikille!

p.s. Kuvassa meidän kenkäkaappimme, jossa on siis OSA kahden ihmisen juoksukengistä…